Pohdintaa Bemaristin tulevaisuudesta osana kerhoa

[Tapani TuomaOsallistuja]

(Seuraavat mielipiteet on kirjoittajan omia, eikä edusta kerhon tai Bemaristin linjaa.)

Kerholehden tulevaisuus, digijulkaiseminen ja tekoälyn hyödyntäminen

1. Julkaisumalli ja neljän numeron sääntö
Nykyisen tulkinnan mukaan verkkojulkaisun tulee ilmestyä vähintään neljä kertaa vuodessa, jotta sitä voidaan pitää aikakautisena julkaisuna. Tämä ei kuitenkaan estä yksittäisten artikkelien julkaisemista pitkin vuotta. Käytännössä sisältöä voitaisiin julkaista jatkuvasti verkossa ainakin osittain ja koostaa neljä kertaa vuodessa virallisiksi ”numeroiksi”.
Verottajan sääntö on peräisin ajalta, jolloin julkaisut olivat pääasiassa painettuja lehtiä. Alan kehitys on kuitenkin siirtynyt jatkuvaan verkkosisällön julkaisemiseen, jolloin perinteinen numerorakenne tuntuu osin vanhentuneelta.
Aikakauslehtien levikit ovat laskeneet Suomessa keskimäärin noin 30 % viimeisen kymmenen vuoden aikana. Moni julkaisu on siirtynyt kokonaan digitaaliseen muotoon, koska painaminen ja jakelu muodostavat merkittävän kustannuksen. Osa lehdistä myy sekä verkkopalvelua että painettua julkaisua, yhdessä ja erikseen, aivan siitä riippuen mistä asiakas on halukas maksamaan.

2. Digilehti ja mahdollinen paperiversio
Yksi vaihtoehto olisi siirtyä malliin, jossa:
• kaikki jäsenet saavat digilehden jäsenetuna
• painettu versio tarjotaan halukkaille lisämaksusta
• painetun lehden kustannukset kohdistuvat sitä tilaaville jäsenille
Jos tällaisen toteuttaisi yhden numeron osalta, tällöin voitaisiin samalla testata, kuinka paljon todellista kysyntää painetulle lehdelle on.
Digilehden toteuttaminen on teknisesti huomattavasti helpompaa kuin painotuotteen tekeminen. Painotuotanto vaatii muun muassa värierottelut, CMYK-värit, leikkuuvarat sekä painokelpoisen PDF:n tai muun lähdetiedoston.

3. Tekoälyn käyttö sisällöntuotannossa
Tekoälyä voidaan hyödyntää jo nyt tehokkaasti juttujen kirjoittamisessa.
Käytännön kokemusten perusteella:
• Tapahtumakuvista, näyttelyteksteistä ja muista lähdeaineistoista voidaan generoida lähes valmis artikkeli. Tätä kokeiltiin 02/2026 Classic Motorshow jutun yhteydessä. Teksti oli tekoälyn generoimaan kuvista saaduista tiedoista, sekä muusta netistä haetusta lisätiedosta.
• Usean kielimallin rinnakkaiskäyttö vähentää hallusinaatioita ja parantaa laadunvarmistusta – suuri ongelma tähän saakka tekoälyn käytössä on ollut että jos se ei tiedä, se keksii. Juttu pitää varmistaa toisella kielimallilla ja vaatia lähteet.
• Tekoäly pystyy yhtenäistämään kirjoitustyylin, vaikka lähtöaineisto olisi eri kirjoittajien tuottamaa. Toki Bemaristi ei ole Tekniikan Maailma, joten kaikkien juttujen ei tarvitse olla samalla tyylillä kirjoitettua.
Esimerkiksi raportteja kerhotapahtumista voidaan tuottaa nopeasti syöttämällä AI:lle Facebook-julkaisut, kuvat ja muu tausta-aineisto.

4. Tekoälyn käyttö taitossa
Tekoälyllä voidaan jo nykyisin muodostaa käyttökelpoisia lehtitaittoja PDF-muotoon. Vaikka lopputulos ei vielä välttämättä ole suoraan painokelpoinen, se soveltuu hyvin erityisesti luonnos- ja kommentointivaiheeseen, mutta lopulta myös julkaisukelpoisen PDF-tulosteen luomiseen.
Hyötyjä:
• kuvat ja tekstit voidaan sitoa toisiinsa johdonmukaisesti
• taittoa voidaan iteroida nopeasti
• tarkistuskierrosten määrä vähenee
• kerho pystyy itse kommentoimaan ja muokkaamaan sisältöä ennen lopullista taittoa
Ajatuksena ei ole korvata ammattitaittajaa, vaan parantaa lähtöaineiston laatua ennen lopullista tuotantoa.

5. Suositeltu työnkulku
Vaihe 1: Sisällön kerääminen
Kirjoittajat tallentavat:
• tekstinsä
• valitsemansa kuvat
• mahdolliset kuvatekstit
kerhon yhteiseen pilvipalveluun sovitussa muodossa, ja aineisto alustavasti oikoluetaan esim. MS Wordin oikolukutoiminnolla. Huomaa, että Bemaristin artikkelit ovat asiasisällöltään sellaisia, että aivan kaikki eivät pysty niitä kattavasti oikolukemaan, koska eivät tunne terminologiaa.
Vaihe 2: AI-taitto
AI-agentti:
• lukee aineiston
• muodostaa alustavan lehden
• tuottaa PowerPoint-version tai PDF:n muutamassa minuutissa
Vaihe 3: Oikoluku ja kommentointi
Kerho:
• tarkistaa sisällön
• tekee tarvittavat korjaukset
• hienosäätää kuvien sijoittelua tarvittaessa
Tämä vaihe on huomattavasti helpompi kuin korjausten teettäminen valmiiseen InDesign-taittoon, jossa jokainen korjaus pitää erikseen ilmoittaa taittajalle ja vielä tarkistaa uudesta vedoksesta.
Vaihe 4: Lopullinen taitto
Taittaja:
• käyttää hyväksyttyä versiota pohjana
• viimeistelee taiton InDesignissa
• huolehtii painoteknisistä vaatimuksista
• tuottaa painovalmiin PDF:n

6. PowerPoint + InDesign -malli
Ammattilaisjulkaisuissa käytetään usein mallia, jossa:
PowerPoint
• sisällön suunnittelu
• kuvien ja tekstien sijoittelu
• kommentointi ja hyväksyntä
InDesign
• lopullinen taitto
• sivunumerointi
• tyylit
• leikkuuvarat
• värimääritykset
• painovalmis PDF
Tämän mallin etuna on, että jopa 80–90 % sisällöstä voidaan hyväksyttää ennen varsinaisen taiton aloittamista.

7. Vastuut ja prosessin kehittäminen
Tekniikka ei poista toimituksellista vastuuta. Jatkossakin tarvitaan henkilö, joka:
• päättää mitä lehteen tulee, ja mitä mahdollisesti laitetaan juttuvarastoon
• määrittää juttujen järjestyksen
• ylläpitää sisältölinjaa
• hyväksyy lopullisen numeron
Päätoimittajan rooli säilyy, mutta työmäärää voidaan vähentää merkittävästi tekoälyn, selkeiden prosessien ja toimituskunnan tuen avulla.

8. Kirjoittajaohjeiden merkitys
Viimeisissä numeroissa haasteita on ollut tarjoten suuren kuvamäärän kanssa – juttujen kirjoittajilla on yleensä paras käsitys siitä, mitkä kuvat tukevat sisältöä.
Siksi olisi hyödyllistä määritellä selkeät ohjeet:
• kuinka monta kuvaa toimitetaan
• millä tarkkuudella
• mitkä kuvat ovat jutun kannalta olennaisia
• missä muodossa tekstit ja kuvat toimitetaan
Mitä yhtenäisemmässä muodossa aineisto tulee toimitukseen, sitä helpommin prosessia voidaan automatisoida ja hyödyntää tekoälyä tehokkaasti.

4. Nykyisen prosessin jatkaminen sisällöntuotannossa
Nykyistä prosessia pystyy hiomaan ilman tekoälyäkin. Erityisesti kirjoittajan ohjeet, kerhon pilvipalvelu ja rullaavaan tuotantoon siirtyminen ovat harkinnan arvoisia.
Lehteä ei välttämättä tarvitse toimittaa kerralla taitettavaksi, vaan tämän voisi tehdä useassa erässä vuoden aikana, ja sitten koostaa tarvittavat neljä numeroa. Tämä myös mahdollistaisi paremmin numeroiden välissä julkaistavat jutut, ”näytteet”, jotka ovat digijulkaisuille nykyään tyypillisiä. Aivan kaikkea ei välttämättä tarvitsisi edes sisällyttää julkaistaviin neljään numeroon.

5. Bemaristi + kerhon nettisivut
Kerhon nettisivujen ja lehden roolia voisi myös jakaa uudella tavalla. Tähän saakka Bemaristi on ollut kokoava kanava kerholaisiin päin, mutta nykyaikana netillä pitäisi olla kerhotoiminnassa merkittävämpi rooli.

Yhteenveto
Keskeinen ajatus on siirtää lehden tuotantoa kohti digitaalista ja osittain automatisoitua toimintamallia, jossa:
1. Sisällöt kerätään yhtenäisessä muodossa.
2. Tekoäly tuottaa alustavan taiton.
3. Kerho oikolukee ja kommentoi helposti muokattavaa versiota.
4. Ammattitaittaja tekee lopullisen painoaineiston.
5. Digilehti toimii (ensisijaisena) jakelukanavana, ja painettu versio voidaan tarjota (erillisenä lisäpalveluna).
Näin voidaan vähentää kustannuksia, nopeuttaa tuotantoa ja samalla säilyttää lehden laatu sekä toimituksellinen ohjaus.

Toki voi olla, että edellisen listan kohta 5 on vielä liian radikaali, mutta kuitenkin nykymaailman suuntaus, joten sitä pitäisi pohtia eri kanteilta.

[Jukka kilpiöOsallistuja]

Hyviä pohdintoja.
Jos esim 25% haluaa paperilla, tulee aviisille aika kova hinta.
Jos kukaan ei kirjoita juttuja, AI jutut ovat parempi kuin ei mitään, vai.
Enpä tiedä.
Minusta jutut pitää olla ihmiskirjoittajan tekemiä, niin, että niissä on tekijän ”tuoksu”, sanomisissa, sanoissa jne.
Jos jäsenet ei tee lehden sisältöä, tarvitaanko lehteä lainkaan.
Vähän sama, kun tulevaan sähkö M3:een simuloidaan räyhäkkäät äänet ja vaihdot. Silloin on parempi haudata koko auto.
Taiton nyt ihan hyvin voi robotti tehdä.

[Julkaisija]

Artikkelit