Edellinen käyttöauto alkoi ruostua vähän liikaa ja kilometrejäkin oli enemmän mitä sen kohtuudella odotin kestävän, joten oli aika etsiä jotain muuta. Sitten kun löytyi vielä tuttu harrastaja joka halusi sen ostaa niin ei ollut vaikeata.
Näin talvella isohko farmari bensakoneella ja jotenkin maltisilla kilometreillä minun talviautolle varatulla budjetillani ei ollutkaan ihan simppeli juttu ja lopulta jäi vaihtoehdoiksi Skodan Octavia 1,8l turbokoneella ja E61 ilman turboa.
Kokolailla sama hinta, mutta Skoda tietty uudempi. Sitten kun selvittelin vähän lisää niin juuri tuonikäiset (~2010) VAG-korit lahoavat käsiin kun tehdas pudotti sinkityksen paksuuden neljännekseen ja vielä laittoi vettä imevää äänenvaimennusmassaa maalauksen alle kynnyskoteloihin. Koneiden kanssakin oli aivan tyhmiä rakennevikoja, joten ei oikein ollut houkutteleva vaihtoehto sitten kuitenkaan.
Yksi 520-malli oli tarjolla (on edelleen), mutta valitsin sitten 525:n jossa on kaikkea pientä puuhaa, ne korjaa kun ehtii ja sitten on taas kiva auto ajella.
Valoilla ei näe mitään vaikka xenonit ovatkin, takalasin lämmitin ei tee mitään ja radiokin kuuluu huonosti, vaan ei ole vaikea arvata että takaluukun johdotuksessa on vikaa ja uudet umpiot auttavat näkemiseenkin. Aika vakiovikoja tämänikäisessä autossa.
Takaluukun johdotus oli rikki jo edellistä edellisessä talviautossa, E34:ssä. Siinä se ei ollut vaikea korjata, tässä näyttäisi olevan puuhaa ennenkuin edes näkee johtoja.
Kuvia ei vielä ole kun ei tuolla pimeässä mitään kuvia synny, katsotaan josko tulisi aurinkoinen päivä kuvien ottoon.
Jukka kilpiö toimesta.
Tuomas
Jukka kilpiö
Tuomas.