Ville Heinisuo on rakennellut autoja jo 15 vuotta, merkittävän osan siitä ajasta harrastanut driftingiä ja ajanut kilpaakin kansallisella tasolla. Tässä osassa hän kertoo drifting-harrastuksen arjesta.
Aloittelevilta harrastajilta kysytään usein, mitkä ovat yleisimmät virheet radalla. En osaa nimetä yhtä yksittäistä virhettä, mutta omasta kokemuksestani tiedän, kuinka tärkeää on hyödyntää kokeneempien kuljettajien osaamista. Kun itse aloitin, pyysin rohkeasti kokeneempia kuljettajia kyytiin tai seuraamaan ajamistani ja antamaan vinkkejä. Niistä neuvoista oli valtavasti hyötyä.
Harrastuksen vaatima aika ja raha riippuvat täysin siitä, millä tasolla toimintaa haluaa harjoittaa. Ratapäiville voi osallistua tavallisella käyttöautolla melko pienin kustannuksin, jolloin puhutaan parhaimmillaan vain kymmenistä euroista kerrallaan (BMW-kerhon ratapäiville jäsenten osallistuminen on ilmaista). Toisaalta kilpailutoiminta ja tavoitteellinen rakentaminen vievät huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja. Driftingiäkin on mahdollista harrastaa kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi käytettyjen renkaiden hyödyntäminen on monelle harrastajalle arkipäivää.
Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon muuta kilpaharrastamiseen sisältyy itse ajamisen lisäksi. Vaikka raha on tärkeä osa kilpailemista, kaikkein suurin panostus on usein aika. Oman auton ylläpitäminen, huoltaminen ja jatkuva kehittäminen vievät suuren osan vapaa-ajasta. Sen lisäksi aikaa kuluu harjoitteluun, kilpailumatkoihin sekä yhteistyökumppaneiden hankkimiseen ja olemassa olevien yhteistyösuhteiden ylläpitämiseen. Kilpaileminen on paljon muutakin kuin radalla ajamista – se on kokonaisuus, jossa onnistuminen koostuu lukemattomista tunneista tallissa, varikolla ja kulissien takana. Silti kaiken keskiössä ovat harjoittelu ja ajamisesta nauttiminen.
Tehoista ja kustannuksista
Driftingin kustannukset riippuvat täysin siitä, millä tasolla lajia harrastaa. Pro-tasolla puhutaan kuitenkin merkittävistä investoinneista niin kalustoon kuin kilpailukauden läpiviemiseenkin.
Kilpa-autojen hintahaitari on erittäin laaja, sillä suurin osa autoista on rakennettu yksilöllisesti. Valmista pakettia ei juuri ole olemassa, vaan jokainen auto on vuosien kehitystyön tulos. Tyypillisesti Pro-luokan drifting-auton arvo liikkuu muutamista kymmenistä tuhansista euroista yli sataan tuhanteen euroon. Hintaan vaikuttavat erityisesti käytetyt komponentit. Esimerkiksi pelkkä kilpailukäyttöön tarkoitettu vaihdelaatikko voi maksaa yli 10 000 euroa. Kun tähän lisätään moottori, alusta, voimansiirto, elektroniikka ja lukemattomat muut erikoisosat, kokonaisuus kasvaa nopeasti arvokkaaksi. Lisäksi auton rakentamiseen käytetään valtava määrä työtunteja, ja se, kuinka paljon työstä pystyy tekemään itse, vaikuttaa ratkaisevasti projektin kokonaiskustannuksiin.
Auton käyttökustannukset ovat kilpailutasolla huomattavat. Pro-luokassa ajetaan yleensä semi slick -renkailla, joiden hinta on noin 100–200 euroa kappaleelta. Kilpailuviikonlopun aikana renkaita voi kulua 10–15 paria, mikäli mukaan lasketaan harjoitukset ja kilpailussa edetään pitkälle pudotusajoihin. Pelkästään harjoituspäivän aikana renkaita saattaa kulua jopa 10–20 paria, joten rengaskustannukset muodostavat yhden suurimmista menoeristä.
Kuljetuskustannuksiin vaikuttaa merkittävästi valittu kuljetustapa. Osa kuljettaa autoaan tavallisella pakettiautolla ja trailerilla, kun taas kansainvälisellä tasolla nähdään näyttäviä race-busseja, jotka on suunniteltu ja rakennettu nimenomaan kilpatallien käyttöön. Niissä kulkevat auton lisäksi työkalut, varaosat ja koko tiimin varikkokalusto.
Monissa kilpa-autoissa käytetään RE85-polttoainetta, jota palaa kilpailuviikonlopun aikana helposti kymmeniä litroja. Kun mukaan lasketaan vielä auton huollot, varaosat, ruokailut sekä mahdolliset tiimin majoitukset, yhden kilpailuviikonlopun kokonaiskustannukset nousevat tyypillisesti noin 3.000–6.000 euroon.
Autojen suorituskyvyissä on huomattavia eroja. Pro-luokan drifting-autoissa tehoa on yleensä noin 600–1 000 hevosvoimaa. Pro2-luokassa puolestaan ajetaan katurenkailla, jolloin myös tehovaatimukset ovat maltillisemmat. Pienempi pito vähentää voimansiirtoon kohdistuvaa rasitusta, mikä näkyy pienempinä huolto- ja varaosakustannuksina.
Rohkeasti mukaan!
Niille, jotka harkitsevat auto- tai rataharrastuksen aloittamista, haluan antaa yhden neuvon: lähtekää rohkeasti kokeilemaan omien resurssienne puitteissa. Jokaiselle löytyy varmasti oma tapa harrastaa. Jos rata-ajaminen kiinnostaa, mutta alku tuntuu epäselvältä, kannattaa suunnata ratapäiville tai tapahtumiin seuraamaan toimintaa. Harrastajien joukosta löytyy lähes aina ihmisiä, jotka auttavat mielellään uusia tulokkaita alkuun.
Myös käytännön asiat ovat usein yksinkertaisempia kuin moni kuvittelee. Tavallisilla ratapäivillä liikennevakuutus saattaa riittää, mutta kilpailutoiminnassa voidaan edellyttää esimerkiksi kilpailulisenssiä. Tärkeintä on ottaa selvää oman harrastustason vaatimuksista ja edetä askel kerrallaan.
Autoilu ja drifting ovat antaneet minulle paljon enemmän kuin pelkän harrastuksen. Ne ovat tuoneet mukanaan uusia taitoja, ikimuistoisia kokemuksia ja ennen kaikkea yhteisön, jossa on ollut helppo löytää oma paikkansa.
Villen nopeat:
Takaveto vai neliveto? Takaveto
Manuaali vai automaatti? Manuaali
Rata vai mutkatie? Rata, koska siellä voi keskittyä parhaiten ajamiseen
Turbo vai vapaasti hengittävä? Turbo, tosin viritetyt vapaasti hengittävätkin ovat mielenkiintoisia
Klassikko vai moderni superauto? Vaikea valinta, ehkä modernisti rakennettu klassikko.
Kirjoittajat: Ville Heinisuo ja Botne
Kuvat: Jonsuu Photography ja Ville Heinisuon arkisto
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.