Vaikka ollaan jo elokuun puolella, siteeraan edelleen edellisessä kerholehdessämme julkaisemaani tarinaa ja sen otsikkoa - keskellä kauneinta kesää. Vaikka kalenteri koettaa kovasti väittää, että syksy on tulossa, kyllä tässä vielä on täysi kesä päällä. Ei ehkä niin kesä kuin yläkuvassa, joka on toukokuun lopulta ja jossa kukkii vielä voikukat, mutta kesä kuitenkin! Tässä myös samassa jutussa pohtimaani asiaa vielä kertaalleen, mikäli joltakulta on jäänyt juttu kerholehdestä lukematta. Viime kesä jäi kelien puolesta varmasti kaivelemaan monen auringosta ja lämmöstä nauttivien hampaankoloja. Koko kesä kului oikeastaan odottaessa, että milloin se kesä alkaa. "Tyypillinen Suomen kesä, lyhyt ja vähäluminen", kuulin monien tuskailevan samalla, kun selasivat äkkilähtöjen tarjontaa kuumemmille kaukomaille. Vaikken itse olekaan varsinaisesti kesäihminen (minuun iskee eniten kevät ja syksy), niin onhan se ihan ymmärrettävää, että pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen haluaa vähän vaihtelua eikä värjöttely koleassa sadesäässä ole ihan se ideaalisin olosuhde siihen tarkoitukseen.
Itse jos jotain tästä elämästä olen oppinut tähän ikään mennessä niin ainakin sen, että täytyy elää hetkessä ja nähdä kauneutta kaikessa. Sitä on kaikessa, jos sitä vain haluaa nähdä, niin kliseistä kuin se onkin. Olen opetellut ottamaan irti vallitsevista olosuhteista kaiken mahdollisen sen sijaan, että haikailisin aina vain parempaa ja aina vain enemmän. Jos vain odottaa onnea saapuvaksi, se hiipii helposti ohi. Olkoon sitten se klisee tai ei, mutta sanon sen silti; onnellisuus on olotila. Se on mielentila. Sen voi saavuttaa, vaikka sataisi räntää keskellä kauneinta kesää. Siihen riittää esimerkiksi se, että ottaa auton alle, täyttää tankin ja taittaa taipaleita Suomen yöttömässä yössä. Suomen tieverkosto on muutakin kuin ne isoimmat, peltipoliiseilla miinoitetut valtatiet.
Joskus, kun ei ole kiirettä minnekään ja olen ajelemassa jossain päin Suomea, sivuutan suosiolla suuremmat tiet ja etsin jonkin kivan, korvaavan kiertotien. Niiden varrelta löytyy toinen toistaan iloisempia yllätyksiä - piristäviä taukopaikkoja, nähtävyyksiä, uskomattomia maisemia. Moni asia ei vedä vertoja sille, kun ajaa valoisassa Suomen kesäyössä kumpuilevia ja kiemurtelevia maalaismaisemia halkoen omassa rauhassa, vailla ruuhkaa, samalla kun sumuvaippa leijailee tienoon yllä. Vaikka reitille voi tulla enemmän mittaa, on se usein monin verroin sen arvoista. Sitä lähtee helposti etsimään elämyksiä ulkomailta, mutta unohtaa, miten paljon myös kotikonnuillamme on meille tarjota. Siispä rohkeasti vain poikkeamaan tutuilta teiltä, autot ovat ajoa varten tehty!
Lopuksi vielä tunnelmia vajaan parin viikon takaa.
Iso kiitos kaikille, jotka tulivat meidän Kainuun jaoksen järjestämään kesäkokoontumiseen Vuokattiin nyt heinäkuun loppupuolella. Oli mukava nähdä, miten paljon erilaista autokantaa jäsenistöltä löytyy! Moni oli tullut aivan eteläisimmästä Suomesta saakka, ja juuri siinä saikin päästä osalliseksi ajamisen ilosta parhaimmillaan. Paikan päällä tuli tarinoitua monen kerholaisen kanssa, ja oli ilahduttavaa huomata miten monet olivat valokuviani ja kirjoituksiani seuranneet ja kertoivat pitävänsä niistä kovasti. Sitä ajattelee kirjoittelevansa näitäkin ihan itse itseään varten ja omaksi huviksi, mutta näköjään moni muukin näitä tykkää lukea.
Ajamisen iloa kaikille!
//Anu