Ensimmäinen Bemarini, E12, 1976

Pankkipäivä sunnuntaina

Elettiin kevättä 1979, kun sain ajokortin. Autokuume oli kova. Nuorella 18-vuotiaalla lukiolaisella ei ollut tuloja eikä säästöjä, joten ajelin ensimmäiset kuukaudet vanhempieni autolla. Talvella näin sunnuntain Aamulehdessä ilmoituksen ”Myynnissä BMW 520, -76”. Sitä ei voinut ohittaa. Ajoimme isän kanssa Tampereelle katsomaan autoa heti iltapäivällä. Hieno harmaa yksilö, joka oli tuunattu tyylikkäillä kevytmetallivanteilla ja 255 mm leveillä renkailla. Tosi koukuttava, mutta laiton, koska renkaat eivät mahtuneet lokasuojiin. Ei haitannut. Hinta oli muistaakseni tasan 30.000 mk.

Teimme ostopäätöksen ja pyysimme myyjää varaamaan auton maanantaille saakka, että saamme
järjestettyä rahat maksamiseen. Siihen aikaan maksettiin käteisellä. Myyjä totesi, että ensimmäinen, joka lyö
rahat pöytään, saa auton. Ei varauksia. Isäni oli työstään johtuen pankin hyvä asiakas ja niinpä hän soitti
pankinjohtajalle, että tarvittaisiin rahaa. Kaksi tuntia myöhemmin, siis sunnuntaina, meillä oli tapaaminen
pankin konttorissa. Sain lainan ja käteiset auton ostoon. Siitä sitten takaisin Tampereelle kauppakirjojen
tekoon. Näin minusta tuli onnellinen ensimmäisen BMW:ni omistaja.

Äidin paimentolaismatto

Muutama vuosi myöhemmin ajoimme tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, kanssa vanhempieni luota Helsinkiin
omaan kotiimme. Juuri yhteen muuttaneena parina kotimme kalustaminen oli ajankohtaista. Äitini lahjoitti
meille paimentolaismaton. Keskustan kerrostalossa oli huonolaatuinen hanavesi, joten maaseudulla
vieraillessamme toimme usein muutaman kanisterillisen lähdevettä juomavedeksi.
Forssan kohdalla havaitsin peruutuspeilissä sakeaa savua ja lähes saman tien löivät liekit konepellin raosta
tuulilasille. Nopea jarrutus, auto pientareelle parkkiin ja me ulos autosta. Konepelti auki. Palo näytti olevan
moottorin päällä. Niinpä hain paimentolaismaton takalaatikosta, peitin sillä moottorin ja kaadoin pari
kanisterillista lähdevettä päälle. Onnistuin tukahduttamaan palon sammuksiin.
Palon syyksi osoittautui pakosarjan irronnut yläpuolinen kiinnityspultti, jonka reiästä oli valunut öljyä
kuuman pakosarjan päälle ja syttynyt palamaan. En vieläkään tiedä, miksi ja missä pultin reikä oli porattu
”puhki”. Onni onnettomuudessa pultti oli edelleen pakosarjan päällä, joten kiristin sen takaisin paikalleen.

Pääsimme jatkamaan matkaa, joskin pieni jännitys persuksissa. Vedet menivät, mutta olohuoneen matosta
saimme vielä leikattua pienen ovimaton.

Kirjoittaja: Botne