Näpräsin eteen uudet levyt ja palat paikoilleen, kaikki tilpehöörit myös uusiksi. Aten valmistetta, hyvin istuvat. Piti laittaa jo pääsiäisenä, mutta jäi roikkumaan.

Taakse pitää laittaa joku toinen kerta, osat jo hankittu sinnekin.

Mikä ihme siinä siinä on, että aina jotain menee mönkään. Nyt vasta IKH:sta ostettu 7 mm hylsykuusiokolo katkesi saman tien kun aloin avaamaan ensimmäistä liukupulttia. Meinasi tyssätä heti siihen, mutta onneksi löytyi tavallinen avain oikeassa koossa. Momenttiin en saanut nyt sitten laitettua, mutta yritin laittaa ranteella sopivasti kasaan.

Vaihdoin tänään taakse jarruromppeet. Levyt, palat, käsijarruosat ja tilpehöörit. ATEn osia kaikki, paitsi käsijarrukengät Laakkoselta. Tosin voivathan nekin olla ATEn osia.

Muutoin homma kävi kuin elokuvissa, mutta repsikan puolen levy kinnasi pahasti käsijarrukenkiin. Meni tunti sitä irti nitkuttaessa!

Molemmin puolin kaikki käsijarruosat olivat tukevasti ruosteessa. Satulat ja rungot olivat putsauksen jälkeen ihan hyvät.

Käsijarrun käyn säädättämässä korjaamolla, koska en itse siitä pultinreiästä saa hammasratasta ruuvimeisselillä pyöritettyä. Se jousi istuu ratasta vasten niin napakasti, että en vaan saanut. Jätin sen löysälle, tehköön ammattimies säädön.

Kuvasta näkyy, että aika valmista kamaa oli.

Jouduin imemään noin 0,7 dl jarrunestettä pois. Määrä lienee normaali? Jarruneste on vaihdettu korjaamolla viime vuonna, kun joka kulmassa oli vielä kuluneet levyt ja palat. Tuolloinhan männät ovat olleet paljon enemmän ulkona satuloista.

Kuvien lisääminen mennyt näköjään pädillä vaikeaksi. Noh, kai kaikki tietävät miltä ruostuneet jarruosat näyttävät...

Tänään tuli vaihdettua taakse koiranluut. Täytyy sanoa, että oli kyllä veemäisimpiä hommia pitkään aikaan. Miten nuo kuuluisi ilmaperällisestä touringista oikein vaihtaa? Nyt nylkytin kahdella kiintoavaimella onnettoman pientä liikettä. Kesti ikuisuuden, koska tilaa ei ollut nimeksikään ja alkuperäiset 15-vuotiaat olivat tukevasti ruostuneet. Irrotuslitkuja ruiskin ja annoin vaikuttaa.

Tuossa olivat tiellä niin iskari kuin taaempi tukivarsikin. Ehkä olisi pitänyt ottaa koko siipi korin puolelta irti roikkumaan, sitten olisi ollut tilaa. Hylsyä tuonne ei ollut toivoakaan mahduttaa.

Kypsiä olivat. Vasemmalla ollut suorastaan hajosi käsiin.

Tänään vaihdatutin taaksen kaikki neljä tukivartta. Iski laiskuus enkä alkanut hommaan itse. Ilmaperäisessä touringissa sen taaemman tukivarren vaihto vaatii vielä iskarin irrottamisen, joten ei kiitos. Reilu vuosi sitten vaihdoin takaiskarit ja se oli yksin tehtynä aika ikävä homma. Niinpä en halunnut siihen leikkiin uudelleen.

Nyt on alustassa kaikki uusittu, ei tutise / vapise missään nopeudessa. Ihanaa!

hietase kirjoitti:
Ja tnään aamulla totesin, että repsikan puolen sivupeilin nesteet ovat yöllä valahtaneet. Kesti reilun vuoden pitempään kuin kuskin puoli, eli reilut 15 vuotta. Ihan ok. Pitää alkaa metsästämään ebaysta taas uutta.

Joulun alla Webasto lopetti toimintansa. On kyllä kurja laite! Neljä vuotta sitten uusittu hehkutulppa ja vesipumppu alkuperäisillä osilla, ja nyt sippasi taas. Tuolloin korjattiin myös ohjainkortti, joka vaihdettiin vuosi sitten vikaantumisen vuoksi kunnossa olevaan käytettyyn. Nyt vikana on joko vesipumppu tai ohjainkortti. Laite pitää ottaa auki jotta syypää löytyy, vikakoodista sitä ei tiedä sanoa. Pumppu ei vaan käynnisty.

Päivä kevennys loppuun. Hain joulun alla Laakkoselta Olarinluomasta öljynsuodattimen. Ei ollut hyllyssä, vaan Puumalainen joutui tilaamaan sen Ruotsista. Edellinen oli myyty viime huhtikuussa ja se oli ollut viimeinen hyllyssä. Huvitti homma niin paljon, että tsekkasin kotona kuittimapin. Sen edellisen olen ostanut minä! Olen sitten Espoon viimeinen, joka hakee tällaiseen vanhaan malmikasaan öljynsuodattimen marmorilta

hietase kirjoitti:
Nykyinen orkkis-suodatin on Mann. Itse pidän enemmän aiemmasta Hengst:in valmistamasta orkkisversiosta, jonka saa tarvikepuolelta Mahlen paketissa.

Clavurion kirjoitti:
Joo, taisit toisella palstalla mainita asiasta jo aiemmin. Hyvä tietää, saapahan osan sitten tulevaisuudessa suoraan hyllystä.

Kävin tiistaina vaihtamassa Webaston ohjainkortin. Tässä lyhyt ohje, jos suunnittelet samaa. Oma proseduuri ei välttämättä ole se paras, mutta...

1. Vasen etupyörä pois.
2. Irrota sisälokarin kiinnikkeet ja taivuta lokari pois tieltä pyörännavan etupuolelle.
3. Raota myös pohjan suojamuovia.
4. Avaa Webaston telineen ja auton korin väliset kaksi pulttia (10 mm).
5. Irrota Webaston pakoputki. Itse avasin liitoksen joka on noin 30 cm Webastosta taakse. 11 mm kiintoavain tähän.
6. Webasto irtoaa kun työnnät sitä jämäkästi kohti korin keskilinjaa.
7. Ota tarvittavat suojamuovit pois ja johdot irti.
8. Avaa ohjainkortin neljä ruuvia. Omassani oli torx 20 päällä, alkuperäinen on jotain muuta. Minulla oli jo entuudestaan vaihdettu kortti kertaalleen. Alkuperäiset ruuvit ovat lukitteella laitetut ja tiukassa, voi katketa. Minulla oli hapettuneet pahoin kiinni, mutta aukesivat kuitenkin.
9. Ohjainkortin keskellä on torx 15 ruuvilla vielä pidikesalpa, avaa se ja nosta vanha kortti pois. Varo vahingoittamasta tiivistettä.
10. Siirrä vanhasta kortista kortin alapinnalle pieni pehmustetyyny, jos uudessa ei sellaista tullut mukana. (En tiedä tarvitaanko tätä.)

Niputa laite takaisin. Ole huolellinen kun laitat ne kolme pienintä johtoa takaisin kiinni. Katso että niiden kumiset tiivisteet istuvat tiiviisti. Jos ne jää huonosti, vesi tulee siitä kortille sisään.

Tilasin aiemmin talvella tuuninkikaupasta umpioihin pleksit. Molempien alkuperäisten umpioiden muovit ovat kuvan mukaisessa kunnossa. Tuolla tavalla erikoisesti krakeloituneita. Nuo tiheässä olevat "halkeamat" eivät oikeasti ole halkeamia. Ihan kuin tuossa olisi joku pinnoite, joka on kutistunut ja murtunut. En ole tällä tavalla kulahtaneita umpioita nähnyt yhdessäkään toisessa E39:ssä.

Kuvassa näkyy myös yksi todellinen halkeama, mistä lie kiven tai nastan iskusta tullut.

Ei tarvinut liittää tähän vaihto-operaation jälkeistä kuvaa, sillä en saanut vaihdettua pleksejä. Itse asiassa myin ne jo edelleen. Näitä umpioita on vissiin ihan sattumanvaraisesti kasattu sillä lämmössä pehmenevällä liimalla ja sillä ikuisesti kovalla. Ainakin BTCF:n palstalla on useampia mainintoja 2002 valmistetuista E39:stä, joissa lämmön avulla umpio on auennut helposti. Jopa samassa kuussa, eli 6/2002 valmistuneita löytyy, joissa on ollut pehmeät liimat. No arvaatte varmaan, että minulla oli ne ikuisesti kovat. Pidin kuvan umpiota puoli tuntia 95 asteisessa kiertoilmauunissa. Ei mitään vaikutusta, pleksi istuu kuin tauti.

Ei huvita mikään Dremelin vingutus, joten tämä taitaa olla tässä.

Ymmärtääkseni tuo halkeama ei vaikuta katsastuksen tulokseen, sillä pleksi ei vaikuta kuvioon, eikä umpioon kerry (vielä) juurikaan kosteutta. Ainakaan viime keväänä katsuri ei tuosta halkeamasta sanonut mitään, toki se oli hieman pienempi silloin.

En tiedä kehtaisiko tuota sivellä jollain läpinäkyvällä epoksilla? Olisi kyllä melkoista kötöstelyä... Ei se kuitenkaan noista yhtään törkeämmän näköistä tekisi

Sylettäisi ostaa uusi Hellan facelif xenon-umpio kosmeettisten syiden vuoksi. Hintaa se +500 euroa. Vanhassa on kuitenkin heijastinpinnat kunnossa.

Ettei noi jäljet olis merkkejä jo kertaalleen tehdystä kiillotus & pinnotus korjauksesta? Mistäpä näitä tietää.

P.S.
Maksaa ne normi halogen umpiotkin maltaita Facelift E39:iin, eikä kuoria niin vaan vaihdeta erikseen, eikä tarvikkeina löydy kovin laajaa valikoimaa. Mutta toisaalta, jos autolla ajaa kuitenkin paljon pimeässä, ja autoa aikoo pitää jonkin aikaa, uusien umpioiden investointia voisi ehkä jotenkin järjellä perustella.

P.S.2
Luulen, että Suomen ajovalopakko (valot päällä aina kun autolla ajetaan), ja vahva pesuneste yhdessä syö ton pintamuovin suunniteltua nopemmin Suomen oloissa.

Samanlainen ilmö kävi meillä viime talvena kun E60:n valoja laitettiin. Lakka pinnoite joka valoihin tuli meni kuivuessaan samalla lailla "halki" ja säröille. Lopulta uuden pitkän hiomisen jälkeen saatiin "paska" pois ja valot kuntoon.

Korjaussarjan suojalakkaa laitettu liian paksu kerros, joka pinnan lämmetessä kutistuu? Voisko olla.

Aloin tällaista epäillä itsekin eilen illalla ja suuntasin tänään ostoksille. Vesihiomapaperia karkeudella 1000 ja 2000, sekä Turtle Waxin umpioiden kunnostussatsi. Siinä on jotain liinoja ja hiomatahnoja.

Ajattelin ihan käsipelillä kokeilla. Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Halpis epäkeskojen nopeus ei ole säädettävissä ja ne pyörivät liian nopeasti. Kallista ei viitsisi investoida, kun sillä tuskin paljon muuta käyttöä olisi, ja kaikki paikat on jo romuja täynnä.

Tuli myös sellainen mieleen, että jos tuossa tosiaan on jo joku tsi-pinnoite, uskaltaisiko käyttää maalinpoistoainetta? Mitähän umpion muovi siitä tykkäisi?

Hionnan jälkeen vissiin kannattaa laittaa 2K-lakka? Onko suosituksia tästä?

Käsi pelillä ja kovalla työllä se lähtee.
Itselaitettiin sitten kalvot päälle kun se lakka homma meni viduiks.

Sain hankittua ehjän kuskin puolen umpion. Tänään hioin molemmat umpiot vesihiomapaperilla (240 ja 400) mattapinnalle ja ruiskutin Colormaticin 2K-lakan päälle. Pullon kyljen ohjeen mukaan kaksi kerrosta kahden minuutin välein 20 cm etäisyydeltä. Kohtalainen jälki tuli, mutta lievä appelsiini jäi. Olisiko sitten pitänyt laittaa kolmaskin kerros, en tiedä. Pitää harkita, jos vielä varovasti jollain hiomatahnalla yrittäisi saada appelsiinipinnan pois.

Takaluukussa olevat takavalot kunnostin myös. Niissäkin on lievä appelsiini nähtävissä jos ihan läheltä katsoo, mutta se ei näy kauas. Ihan ok homma.

Valojen kunnostukseen sellainen lisäys, että ruiskutin pari kerrosta lisää seuraavana päivänä ja ihan kelvollisella lopputuloksella.

Havahduin jokin aika sitten siihen, ettei auto kulje mihinkään. Lähti kuin lehmä makuulta, alle 3000 kierroksen ei tapahtunut oikeastaan mitään. Vianhakuun virtuaalisesti toisen kerhon palstalla ja oikeasti auton alla. Löytyi vuotava välijäähdytin. Kaksi vuotta sitten tehty paikkaus oli pettänyt. Vaihdatutin korjaamolla uuden Nissensin kahden vuoden takuulla. Eihän se tilannetta muuttanut, kulkupuoli yhä kateissa. Vaimo käynnistämään autoa ja itse katsomaan liikkuuko turbon alipainekellon tanko. Ei liikkunut.

Seuraavaksi Continentalin kangaspäällysteistä alipaineletkua Fixuksesta ja tutkimaan tilannetta. Alipainesäiliöltä imusarjan yli tuleva pitkä letku oli rikki useasta kohtaa. Imusarja irti ja letku vaihtoon. Samaten rikki oli alipainesäiliön ja magneettiventtiilin välinen letku. Sen sijaan alipainekellon ja magneettiventtiilin välinen sininen letku oli ehjä. Auto käyntiin ja letku irti ja kas kummaa, alipainekellon tanko liikkuu. Auto nippuu ja koeajolle toteamaan ahtimen hento vihellys ja kotitalliin palanneet hevoset!

Pitkästä aikaa eksyin tänne. Vanha rouva palvelee päivittäisenä käyttöautona edelleen. Varsinaisia ongelmia ei ole ollut (kop kop).

Repsikan puolen peilin vaihdoin. Nämä tuntuvat olevan ikääntyessään lähes kulutustavaraa. Nesteet valahtivat taas ja automaattinen tummennus oli kaputt. Ebay auki ja siisti peili Ruotsista kotiin kahdessa päivässä!

Nyt on mittarissa 281 tkm. Olisiko vinkkejä missä laitatuttaa ovien alareunojen ruosteet kuntoon? Jokaisessa ovessa sanomista, varmaan listaan saakka maalattava, että saa rajan piiloon. Edellisen auton takaluukun ruosteet korjautin Lauttasaaressa Harry Lampisella. Oli hyvä, muttei halpa. Niitähän ei yleensä saakaan samalla kertaa

Tovi taas näköjään vierähtänyt edellisestä, yli vuosi!

Ajosuorite on hieman laskenut, nyt on mittarissa 298 tkm. Jonkun verran pohtinut takaisin bensamalliin siirtymistä, M54B30 on niin hieno moottori. Tämä nykyinen on kuitenkin läpikotaisin tuttu ja varmatoiminen, että enköhän jatka vielä tällä joitakin vuosia. Erityisesti kun juuri reilu viikko sitten vaihdatutin Laakkosella takaluukkuun kaikki neljä kaasujousta (kerhoalennuksen jälkeen noin 460€) ja huomenna vien auton Powermaticiin lootan öljyjen vainhtoon. Huuhteluvaihto ja uusi suodatin kustantavat 450€. Tämän ikäiseen kun lyö liki tonnin huoltoihin, niin moni pitää hulluna. Itse taas en ihan täysin ymmärrä niitä, jotka hakevat halvimmat linglongit replika-beebeeässien päälle ja laiminlyövät auton luotettavuuteen ja käyttömukavuuteen liittyvät perusasiat.

Ovien ja takaluukun ruosteet ovat yhä ja ovat saaneet seuraakin. Molemmissa takakaarissa orastavaa maalin kuplintaa

Edellisestä 1000 km myöhemmin oli eräänä aamuna takaoven ikkuna väännetty pystylistaa vasten rikki ja autosta varastettu kaikkea mihin oli kurottamalla tuosta ikkunasta yltytty. Asialla lienee jotain piripäitä, joilla ei ole ymmärrystä siitä, mikä on arvokasta. Autossahan ei ollut varsinaisesti mitään kallista sisällä, mutta esimerkiksi alkuperäinen Siemens Bit II langaton gsm oli revitty väkivalloin keskikonsolin telakasta irti. Koko eject box oli tuossa hajonnut. Yhtä nappia painamalla olisi lähtenyt ehjänä mukaan... Takapenkki oli osattu kaataa ja tavaratilasta oli kurkoteltu vanhoja käsityökaluja. Siis aikamoinen vesiperä, varkaan näkökulmasta.

Monenlaista harmia tuosta tietysti koitui ja korjausoperaatio on yhä kesken. Pitää tunnustaa, että mulla on vahingossa tuossa vielä täyskasko. Mulla oli mielikuva, että olisin sen muuttanut osakaskoksi jo vuosia sitten, mutta se oli jäänyt tarjouspyynnön asteelle . No nyt tuosta on ehkä jotain hyötyä.

Melko erikoista on ollut vakuutusyhtiön toiminnan hitaus. Vahinkoyön jälkeisenä aamuna soitin vakuutusyhtiöön ja sain luvan viedä auton espoolaiselle merkkikorjaamolle. Ei tullut tuossa vaiheessa muita pajoja mieleen. Tein rikosilmoituksen ja vahinkoilmoituksen. Lähetin lukuisia kuvia vakuutusyhtiöön. Kotona ei sattunut olemaan muuta teippiä kuin maalarinteippiä, joten laitoin sillä ja jätesäkillä ikkunan umpeen ja ajoin sen merkkikorjaamolle. Kun luovutin auton huoltoneuvojalle kerroin mitä oli tapahtunut ja että jouduin teippaamaan ikkunan maalarinteipillä. Pyysin, että huoltomiehet kävisivät saman tien ottamassa nuo minun laittamat teipit ja jätesäkin pois ja teippaisivat ikkunan umpeen ammattimaisesti. Huoltoneuvoja sanoi, että näin tehdään ensi tilassa. Seuraavana päivänä sain huollon esimieheltä sähköpostia, että hommaa aletaan hoitaa ja vahinkotarkastajaa odotetaan paikalle.

Sittenpä ei tapahtunutkaan mitään. Olin itse yhteydessä merkkikorjaamoon neljä päivää myöhemmin. Ei ollut vahinkotarkastaja käynyt. Kun viikko oli kulunut, sain viimein vahinkotarkastajan kiinni. Hän ei ollut vieläkään käynyt katsomassa autoa. Koska auto on 18-v vanha ja arvoltaan vähäinen enkä minä halua autoa lunastukseen, vahinkotarkastaja ehdotti halvempaa korjaamoa, missä auto myös saataisiin nopeammin työn alle. Tämä sopi minulle hyvin ja siirsin auton itse Olarinluomasta Kiviruukkiin Incariin. Oli ikävä yllätys kun menin hakemaan autoa merkkikorjaamolta. Ovessa oli yhä minun laittamat maalarinteipit ja jätesäkki. Mitäpä ne merkkikorjaamon asentajat olivatkaan tehneet? Teipanneet hieman ikkunaa pienemmän muovin siihen jätesäkin ja maalarinteippien päälle! En ymmärrä mitä on päässä liikkunut!

Incarissa korjaukset etenivät ripeästi ja vahinkotarkastajakin vihdoin vaivautui paikalle. Keskikonsoliin suostuin ottamaan puhelimen ja telakan tilalle tavallisen säilytyslokeron. Takaoven aurinkoverhoa ei ole vielä löytynyt. Takaoven maalipinta naarmuuntui varkaiden riehuessa. Lisäksi siihen tuli suurehko lakkavaurio, kun Incarin asentajat irrottivat auringonpolttamaa maalarinteippiä. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko jotain vääntöä oven ulkopinnan korjaamisesta.

Auto on ollut korjaamolla tähän asti yhteensä 18 vrk. Kolmen vuorokauden omavastuun jälkeen vakuutusyhtiön keskeytysvakuutus korvaa 40 € / vrk, eli 600 € pitäisi tulla pelkästä odottelusta. Olisi luullut, että vahinkotarkastaja menisi kohteeseen vähän nopeammin?

Meinasinkin heti alkuun ehdottaa, että laita siihen eject boxin tilalle mieluumin säilytyslokero, niin ei tule turhaan kyynärpäällä lauottua puhelimen erektiota. Oma Eject box ja luuri on nostettu jo aikaa sitten hyllyyn jemmaan.

Onhan se säilytyslokero käytännöllisempi, mutta aina harmittaa, kun auton alkuperäinen varustus muuttuu itsestä riippumattomista tekijöistä aiheutuen.

Tuo takaoven integroitu aurinkoverho tuntuu olevan kiven alla. Olen joskus vuosia sitten onnistunut varaosahaun kautta löytämään yhden ja vaihdoin itse, kun oli se yläreunan pieni vetokahva poikki.

Toissapäivänä napsahti ruutuun monille ilmaperällisten omistajille tuttu "selflevelling suspension inactive". Eipä siinä muuta kuin mönkimään takakonttiin ja rakeet uuniin. Onneksi tätä ruokalajia ei tarvitse alvariinsa kokkailla. Edellinen kerta oli talvella 2015.